Rakkaus saapuu aina väärään aikaan, silloin kun tahtoo itkeä yöt yksinäisyyttään ja olla heräämättä pitkiin aikoihin. Kännykkä unohtuu kauas, koko elämä on jossain kaukana, vielä routaisen mullan alla, jota aurinko koittaa herättää henkiin. Ajatuksiani särkee kauniit sanasi, joita en halua uskoa todeksi. Enkä sinun katsettasi, jonka luot niin lämpimästi minuun että lähes liikutun. Minä vapisen uudesta tunteesta. Minusta tuntuu että osaan lentää. Kun kuiskaat korvaani että minun pitäisi rauhoittua ja suutelet, minä lennän kauas johonkin missä on vain sinun lämmin katseesi minussa ja tämä onnellinen olotila, josta herään kun irroitat huulesi huuliltani ja hyvästelet minut hymylläsi.

En ole kertonut sinulle. Olen sinulle kaunis, herkkä, hassu ja salaperäinen tyttö. Sinä et tiedä miten paljon minussa on surua. Minä otan aamulla lääkkeet salaa, joskus unohdan ottaa ne. Päätäni särkee ja silmissä sumenee. En syö sinun nähden paljon mitään. Kestän mitä tahansa. Kerron sinulle hauskoja juttuja. Pidätän kyyneleitäni. En tahdo menettää sinua. En tahdo hukuttaa sinua suruihini, niihin ovat edelliset hukkuneet. Minä tahdon sinua lisää. Emme ole tavanneet usein. Silti tunnen kuolevani ilman sinua. En kerro sitäkään sinulle. Vihjailen hieman. Vapisen. Haaveilen. Tunnen. Minä viimein tunnen jotain. Sen lääkkeen olen unohtanut, siihen ei ole reseptiä. Rakkaus saapuu aina väärään aikaan.