Kun omat sanat eivät enää riitä kuvailemaan pohjatonta tyhjyyttä, silmät ovat kyllästyneet kyyneliin, voimattomuus valtaa ruumiin - lainaan Arja Tiaisen runoa.

Minä en jaksa elää ilman sinua

hukun, olen hulluna

puren sinun kaulavaltimosi poikki, lyön

Minä en kestä päivääkään

en kestä

minä sentään olen kestänyt hirveitä asioita

Minä haluan sinut, mikset sinä halua

minä vaadin

Miksen saa sinua edes

lainaksi

ja minä kauhistun itseeni, häpeän

Olen raivostuneen mustasukkainen, sietämätön

edes yksi vuorokausi

yksi yö

yksi tunti

TUNTI!

Näin alhaalla en ole aiemmin käynyt