Hämärää, mutta kirkastumaan päin? En lupaile itselleni mitään, menen vain tunnin kerrallaan. Luovuus on ollut vähän katkolla, ajatukset sinkoilevat sinnetänne laidasta laitaan niin lujaa, etten ehdi ottaa niitä kiinni. Tahtoisin sellaisen ajatuksensiepparin, joka kirjoittaisi välittömästi ajatukseni ylös. Siinä tietysti kannattaisi olla myös STOP-nappi, koska tietyt ajatukseni ovat niin sairaita, etten halua edes itse nähdä niitä kirjoitettuina. Referoisi vaan tiettyjä juttuja pois, mutta muuten ajatuksistani saisi aivan varmasti kaikkien mahdollisten kirjallisuudenlajien kirjoja.

Toisaalta kaikki on nykyään turhankin helppoa. Napin painalluksella voi tehdä jo paljon, aivan liikaa. Ja siitä ihmisten lisääntynyt tyytymättömyyskin johtuu. Asioilla ei ole niin suurta arvoa, koska ne ovat jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä. Jos näkisi joka päivä jonkinlaista vaivaa tekemiinsä asioihin, niistä saisi enemmän tyydytystä. Ihmiset valittavat turhista asioista, koiranpaskoista keväällä ja oivoi, on teillä elämä rankkaa. Jos olisitte syntyneet vuosia aiemmin toiseen perheeseen, joutuisitte ehkä keräämään ne paskat henkenne pidättimiksi. Tiedättekö, jotkut todellakin syövät samaa tunnotonta elämää päivästä toiseen osaamatta päästää irti. Vanhaan ja onnettoman turruttavaan olotilaan voi hymyilevin kasvoin tottua, kasvaa aivan liian syvälle siihen.