Suihku parantaa hetkellisesti. On helppoa vääntää vettä ylleen, puhdistaa itsensä, toivoen salaa sulavansa veden ansiosta virran mukana viemäriin. Ensin kylmää vettä, iho harmaaksi, kylmä vesi ei osaa puhdistaa minua, mutta se osaa jäätyä pintoihini kiinni. Minähän ansaitsen paleltua, minusta tulee jääprinsessa. Olen puhdasta jäätä pakkasessa, kaunista ja täydellistä. En anna itseni halkeilla yhtään.

Pienenä viihdyin suihkussa aina todella kauan. Istuin lämpimälle kivilattialle, vesipisaroiden suojaan. Hypin suihkun läpi, join sitä, päästin vettä korvaani, hieroin saippuaa ihooni, oikein paljon vaahtoa. Vaahtoa myös seinään, lattialle, pesukoneen kylkeen, nekin puhdistuvat. Uimahalleissa kuvittelin olevani hienoin merenneito. Uin ylväänä luolissa ja vesikasvit hyväilivät nilkkojani. Yleensä minua aina seurasi joku, ehkä ihailija, ystävä, eläin tai joku, joka halusi olla samanlainen kuin minä.

Huuhdon lapsuuden lämpimällä vedellä, sekin valuu viemäriin, tehden oloni haikeaksi. Höyryävää vettä, kylpyhuone tulvii sumua, vesi kiehuu ihollani polttaen jokaista soluani. Minähän ansaitsen korkeimman asteen palovammoja, ettei kukaan erehtyisi koskaan kertomaan minulle miten kaunis olen. Vartalo lämpenee, suonet tulevat paremmin esiin. Virtaako niissäkin samaa tummaa epätoivoa kuin ajatukseni ovat?

Päätän olla kuluttamatta vettä enempää, jotkut asiat eivät edes kulumalla lähde milloinkaan.