Suonet kuultavat selvästi ohuen ihon lävitse, hehkuvat sumuisissa silmissäni kaiken värittömän keskeltä epätodellisen sinisinä. Minä lasken sekunteja siihen hetkeen, täydelliseen purkautumiseen, joka irroittaa minut maallisesta vankeudesta. Psykiatri nauraa tunteetonta nauruaan - ihmekös kun et suihkuverhoon hirttäytynyt.

Yöllä keskustelin kattorakenteiden kanssa, ne itkivät tahraantunutta ruostettaan minuun, peltisuojat vääntyivät kovassa tuulessa ja minun ajatusteni sekavassa otteessa. Välillä avasin silmäni nähden tummia hahmoja ja kirkkaita valokeiloja, mielikuvitukseni rumia tuotteita, jotka vetävät sydämeni kasaan.
Valkoiset höyhenet, joihin sulaa hopeista kimalletta, se imeytyy ihooni, läpi lihasten, elinten ja luiden ympärille, olen niin kaunis kuin ilmeetön voi vain olla. Olen seuraava onnekas voittaja, joka on kohdannut kalmankylmän kosketuksen.