Minä olen vain rikkinäinen maljakko. Kun joku erehtyy korjaamaan minua täysin ehjäksi, kokonaiseksi - samalla pettyen suunnattomasti, ja pudottaen minut jälleen palasiksi. Jonkun toisen korjattavaksi.

Väärät palat takertuvat kurkkuun, lisäävät sydämeen painoja.
Itseinho, epäonnistuminen, surkeus, ahdistus, pelko, epävarmuus, toivottomuus, masennus.
Olisi niin ihanaa tuntea taas, heijastua mustemmastakin pinnasta, olla ensimmäinen, voittaja. Tahdon olla rakkain palkinto, se joka loistaa kirkkaimpana haalistaen kaikki muut. Ihmiset eivät erehtyisi enää luulemaan minua ruumiiksi.

Ja minä hajotin, poltin ja tuhosin kaiken menneen, mutten tullut yhtään vahvemmaksi.