Viikko sitten vaaleanpunaista kuohuviiniä putosi kalpealle iholleni, jota koristi kaunis mekko. Ihmiset taputtavat salissa minulle, salamat välähtelevät. Minun hymyni välähtää kameroille. Tunnen alahuuleni tärisevän ja ruusun pistelevän hentoja käsiäni. En halaa ketään. Karkaan invavessaan itkemään. En tiedä mikä minua vaivaa. Sanon isolle peilille että olen vain liikuttunut, en surullinen lainkaan. Itku ei lopu millään, vessapaperia kuluu. Ulkopuolelta kuuluu hälinää. Pakotan poskipäät ylös punaisin silmin. Kohtaan opettajat, jotka halaavat. En osaa sanoa mitään. Lähden pois ja katselen kuinka ihmiset katselevat surullisia kasvojani. Pakkaan autoon tavarat ja sanon hyvästit tyhjälle asunnolle. Mitä olen tehnyt kolme vuotta? Muut tuntuvat tietävän sen paremmin kuin minä itse. Tietävät että olen menestynyt. Minä tiedän että olen luhistunut. Samalla olen kasvattanut kuihtunutta ruusutarhaa sisälleni ja vajonnut sen hempeään syleilyyn, kuunnellut terälehtien rapinaa, sydämeni kaikuja, kulkenut painajaisiani pitkin hiljalleen tähän päivään.

Tänä päivänä olen surullinen ja pettynyt. Olen rahavaikeuksissa, en saanut kutsuja ammattikorkeisiin, työpaikalle soittaessani ihmiset eivät vastaa. En ole käynyt terapiassa moneen kuukauteen, ainoastaan syönyt lääkkeitä ja haaveillut onnellisista lopuista. Ainoa asia mikä saa minut kokemaan hieman onnea on uusi ihminen. Ikävöin ja pelkään häntä koko ajan. Minusta tuntuu että rakkaus turmelee minut. Silti se on ainoa asia josta jaksaisin pitää kiinni. Vaikka rakkaus olisikin epäonnekasta. Haluan omistaa ihmisen. Haluan ja vaadin. Luin junassa haastattelun vaateketjun omistajasta. Hän sanoi ettei herkkyys ja kunnianhimo sovi yhteen. Tunsin samankaltaisuutta. Lehden luettuani katselin ohi meneviä sähkölinjoja. Miltähän tuntuu saada miljoonia voltteja? Hajoaako siinä palasiksi? Sytynkö palamaan? Putoanko alas ennen kuin kosketan edes kuolemaan johtavia linjoja?

Haluan hänen lähelleen. Tänään minulla oli mahdollisuus ja hän odotti. En mennyt.

Minusta tuntuu että rakastan ja samalla minulla ei ole sydäntä ollenkaan.