Juhannustaiat on taiottu. Huono humala, odotusta joka sekunti, vielä tämä hetki on tylsä, mutta kohta helpottaa, tapahtuisipa jotakin, tänne saapuisi se josta olen aina haaveillut salaa, illalla huoneessani huojentuneena kun kuulen taas kuka on pettänyt ketäkin, minä olen niin ihanan yksin, minä olen niin onnettoman yksin. Käsi kurottaa seinään, ei siitä lähde ovea mihinkään, jotain kylmää sementtiä ja minua öisin paleltaa vaikka ajatukseni ovat lämpimät ja toiveikkaat.

--

En ole saanut taaskaan nukutuksi, kuuntelen vanhoja iskelmiä radiosta ja mietin miksi aina ennen kaiken sanotaan olevan paremmin. Mieleen tulvahti muisto juoksukisoista, tutustuin johonkin tyttöön, en muista hänen nimeään enää tai mistä hän oli kotoisin, muistan vaan kun leikimme jotain ja sain paperille kirjoitetun kotinumeron. Soitin siihen päivien kuluttua ja minua jännitti, koskettelin hermostuneena lankapuhelimen kiemuralla olevaa johtoa ja katselin ikkunasta ulos. Hänen äitinsä vastasi ja kertoi tytön olevan ulkona leikkimässä, sain hänet kuitenkin puhelimeen. Molempia ujostutti, juteltiin vaan pienesti enkä enää koskaan soittanut hänelle takaisin.