Sain kirjastotädiltä leveän hymyn kantaessani puolen metrin korkuisen tornin kirjallisuutta, runoja lähinnä. Muu nuoriso istui tietokoneilla niin olin ilmeisesti piristävä näky. Löysin myös Jarkko Martikaisen Rakkaus-levyn ja kuin minulle tehdyn Myrsky-kappaleen, itken vielä monet kerrat tämän soidessa taustalla.

"kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla
sinä pyörität mietteitä joissa oot maannut
toivoen ett' oisit takaisin saanut
ees muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat jotka ilmaan jäivät

ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis siellä
ja kertoa kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra ett' lähti niin varhain"