Liikaa kahvia ja saavuttamattomia päämääriä ja päivämääriä. Miksi minä jaksan takertua itseeni, käydä läpi sisäelimiä myöten, unohtamatta yhtäkään ohutta verisuonta, joita laboratoriossa vanhalta hammastahnalta haisevat tädit eivät löydä. Erikoisneuloja, erikoisneuloja, että me saataisiin puristettua edes hieman verta sinusta. Miten tämä kyllästyneisyys hiipuisi pois ja pystyisin taas kohtaamaan uudet asiat kiinnostavina.

Minä olen niin kyllästynyt tähän tunnottomuuteen. Pystyn hymyilemään toisinaan, mutta ne hetket eivät jää mieleen. Mitkään hetket eivät jää mieleen, ne ovat samaa merkityksetöntä tapahtumaa, joita en käsitä, en osaa hahmottaa niitä muistiini. Ja ihmiset kertoilevat juttujaan ja minä pinnistelen muistellessani, että olinko siellä, mistä me puhuttiin, välillä jopa kuka tuo ihminen minun edessäni oikein on. Hauskinta on tietysti se, että olen juonut alkoholia viimeksi 26.8.2005. Mutta tuo päivämäärä, ainut jonka muistan aamusta myöhään yöhön asti, rikkoutuu luultavasti pian, ainakin alkoholin juomisen osalta.