Tahtoisin opetella maalaamaan. Minulla on jo visioita, kuvia, muotoja ja värejä, välineet ja tila puuttuvat. Ehkä saan vielä tämän kesän aikana ostettua maalaustarvikkeet. En ole syönyt tänään oikein mitään, ulkona on harmaata (tai kaikki päiväthän näyttävät mielestäni harmailta), vettä sataa kaatamalla ja mietin miltä se tuntuu multaa vasten, kun muuttuu maaksi, tomuksi, tuhkaksi, joka on märkää.
Tunnen ihmeellisiä haluja ja tarpeita. Tahtoisin meikata ja laittautua kauniiksi, vaikken ole lähdössä mihinkään. Tahtoisin soittaa ihmisille, jotka eivät merkitse minulle mitään, ovat vain unohtuneet kännykkäni muistiin. Tekisi mieli lähettää postikortti jollekin tuntemattomalle henkilölle, valita aivan summilla puhelinluettelosta joku ihminen osoitetietoineen. Olisi ihana laittaa mekko päälle ja mennä valokuvattavaksi jollekin, minusta tehtäisiin kaunis ja olisin jonkun lehden kansikuvana ja lehti myytäisiin loppuun.
Luultavasti ihan hyvä haaveilla tai ajatella tekevänsä jotain uutta. Tosin pelkään pettyväni maalaustaitoihini, joita ei tietystikään ole kun nyt vasta olen sitä aloittamassa. Toivottavasti en heti kyllästyisi siihen etten osaa maalata päässäni olevia kauniita visioita. Ja varmasti inhoaisin sitä maailman hulluinta haavetta, lehden kansikuvamallina olemista, sitä kuvaa joka minusta tehtäisiin vaikka ystäväni kehui ulkonäköäni juhannusyönä, ja mieleni vääntää sen valheeksi sillä olimme molemmat humalassa. Eikä ulkonäköni riitä mihinkään, kenellekään, kaikista vähiten itselleni.