Tuntematon väsymys, olemisen sietämätön raskaus, liian paljon painoa henkisesti, muttei yhtään fyysisesti. Hemoglobiini oli aivan normaali, vaikka vannoin sen olevan pohjalukemissa. Kerään epätoivoisena halpoja rihmoja ympärilleni, että pysyisin edes jotenkin kasassa. Tuhlaan energiaani säälittäviin ajatuksiin - hermot ovat vaurioituneet, eivät tunne kipua, eivät yhtään mitään, murrun tunnottomaksi tomuksi lattialle, päivänvalo osuu minuun mutta silti kukaan ei näe minua. Minua ei ole olemassa. Onko minulla jokin sairaus? Joka kuihduttaa minut niin sisältä kuin ulkoa, syö minusta kaiken pois ja sylkee päälle?

Väsyn hengittämiseen, mutten jaksaisi edes kuolla.