Yhä sisälläni vettä ja räntää, harmautta ja sekava sydän. Maaliskuu ja huhtikuu sujuivat poikkeuksellisen hyvin, nyt ollaan taas pohjalla toimettomana omien henkistä hyvinvointia horjuttavien ajatusten aavikoilla. Tahtoisin unohtaa ja olen unohtanutkin, mutta menneisyyden haamut ovat saapuneet jälleen kummittelemaan. Opiskelu ei toukokuun aikana onnistunut eikä kiinnostanut, ei yhtään silloin kuin täytyisi olla ahkera ja iloinen kevätauringon säteistä, odottaa unohtumatonta ja uskomattoman loistavaa, ihanaa ja täydellistä kesää. Minä pysyttelen neljän seinän sisällä, tukahtuneessa huoneilmassa miettien miksen osaa tuntea mitään. Olen henkisesti 50-vuotias, vaikka henkilökortti todistaa minut juuri täysi-ikäiseksi.
Ja nyt minun täytyisi hullaantua! Viinaa ja miehiä, pää sekaisin ja seksiä, pussailua ja pettymisiä, ei haittaa, ei häiritse, ota tästä lisää viinaa tai pesupulveria sieraimiin, ole suomalainen nuori sekaisin, jossain aivan muualla, mutta ei alkoholi minua sekoita, ei ei, ei siitä ole hyötyä ei vaikutusta ei haamut sillä katoa.