Olen viehättävä aivan väärille ihmisille, enkä oikeastaan jaksa enempää ajatella suhteitani vastakkaiseen sukupuoleen tai lähinnä suhteettomuuttani.
Oli liian valoisa yö liian kovalla lattialla hiprakkaa selvittäessä, liian aurinkoinen aamu ja mielessä taas tuhat turhaa kysymystä. Kohtasin sattumalta taas tuttavan menneisyydestä, hän muisti nimeni, minä tunnistin vain kasvot, joita olen viimeksi tuijottanut ehkä ala-asteikäisenä. Pikainen hymy, muistoja tulvi silmien verkkokalvoille, kymmenen vuotta sitten, kesä ja mansikoita, hiuksia tasoitetaan jossain ja tämä täti hymyilee minulle ja sille, joka on jo menehtynyt.
Katselin ikkunasta viereiseen pihaan ja pyykkinarulla oli kevyitä hameita. Toivoin salaa, että olisin saanut jonkun vaatekappaleen muistoksi, vaikka surutyöni olisi sitten entistä vaikeampaa. On minulla hänen antamansa avaimenperä, joka pitää minua järjestyksessä.

Mutta tahtoisin jo herätä tästä unesta.