Sinä heräsit jälleen henkiin. Kun on kauan aikaa yrittänyt olla jokin muu, ehkä kuin kaikki muut ovat, miellyttänyt ja hymyillyt, että minun elämäni on täysin samaa ja rauhallisen tasaista, jotenkin oksettavan tyytyväistä, niin minäkin heräsin. Menen surullisena nukkumaan, kohtaan sinut ja olen hetken iloinen, että näen sinut edes silmät kiinni jossain muualla. Aluksi unissani en pystynyt koskettamaan sinua, huutamaan ja itkemään vain perääsi, pakottamaan sinut eläväksi, takaisin minulle.
Sitten tunnen olevani niin älyttömän itsekäs, ethän sinä minulle kuulu, sinulla oli paljon läheisempiä kavereita jo ja rakas perhe, mutta me olimme joskus ne kaksi parasta ystävää, jotka viettivät päiviä tai jopa viikkoja jatkuvasti aikaa keskenään.
Minä otan kuivaa ja vanhaa suklaata, naistenlehdet väittävät sen vaikuttavan surkeuteen, tuovan hyvää mieltä jos rahat eivät riitäkään uusiin muotilaseihin. Muttei se auta sinun jättämään tyhjyyteen, se tuo vain mieleen kun annoit puolet isosta suklaisesta joulupukista, millaisia en koskaan itse saanut joululahjaksi, olit niin reilu.
-----

Viime yönä oli aurinkoinen kesäpäivä, sinulla oli tutut kesävaatteet, muistan niiden kuviot vuosien takaa, olit niin hento, lapsenluinen, valkoinen, tuttu tuoksu, liian tuttu sinä ja liian tuttua itkuani kun me halaamme ja minulla on sinulle niin paljon kerrottavaa, mutta itken vaan halauksessasi kunnes taas katoat…